Vuoden alussa käynnistynyt uusi kansalaisaloite vaatii lääkekorvausten 50 euron alkuomavastuun poistamista. Kyseesssä olisi konkreettinen toimenpide kaikista köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseksi sekä mm. kansanterveyden edistämiseksi.
Allekirjoita kansalaisaloite täällä! (vaatii vahvan tunnistautumisen ja allekirjoittajan tulee olla äänioikeutettu)
Aloitteen perusteluissa sanotaan, että lääkekorvausten alkuomavastuu on ristiriidassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Suomea sitovan Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Suomen perustuslain kanssa. Jokaisen oikeus lääkinnälliseen apuun, turvaan sairauden aikana sekä tehokkaaseen sosiaaliturvaan eivät toteudu. Näin rikotaan jokaisen oikeutta yhdenvertaiseen asemaan ja ihmisarvoiseen elämään. Toimeentulotuen virheelliset päätökset, sosiaaliturvan alikäyttö sekä lääkkeiden korvaus- ja saatavuusvaikeudet syventävät inhimillistä hätää ja kasvattavat kuluja. Alkuomavastuun vuoksi lääkitystä ei haeta lainkaan, josta seuraa kroonisia terveysongelmia, toimintakyvyn laskua ja palvelutarpeen kasvua. Vaikka alkuomavastuulla on pyritty hillitsemään kustannusten kasvua, tehoton sosiaaliturva lisää kuluja.
Kaikkein köyhimmille lääkkeiden alkuomavastuu voidaan korvata osana toimeentulotukea. Tämä kuitenkin edellyttää toimeentulotuen hakemista ja saamista. Kansaneläkelaitoksen tutkijoiden mukaan ”Sosiaaliturvan alikäyttö on merkittävä ongelma erityisesti yhteiskunnan heikossa asemassa olevien hyvinvoinnille”. ”Mitä tehokkaammin järjestelmä toimii, sitä vähemmän alikäyttöä siinä esiintyy.” Sosiaaliturvan alikäyttö tarkoittaa, ettei henkilö syystä tai toisesta saa tarvitsemiaan etuuksia, joihin hänellä olisi oikeus, ja jotka ovat hänelle merkittävin tai ainoa tulonlähde. Erityisesti alikäyttöä esiintyy toimeentulotuessa, joka on viimesijainen etuus (8). Kelan mukaan toimeentulotukea jää varovaisten arvioiden mukaan hakematta vuosittain 30–100 miljoonan, rohkeimpien arvioiden mukaan jopa 300 miljoonan euron edestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön johtajan mukaan ”toimeentulotuen hakematta jättäminen tulee yhteiskunnalle jopa kalliimmaksi kuin se, että kaikki siihen oikeutetut tukea myös saisivat”(9). Lisäksi toimeentulotukipäätöksissä on ollut jatkuvasti virheitä; vain noin 80 % päätöksistä on ollut oikein. Asiakkaat eivät vaadi sellaisten virheiden oikaisua, joita he eivät ymmärrä virheiksi: jo hakemuksen tekeminen ja ratkaisun ymmärtäminen voi olla erittäin vaikeaa (10). Lääkkeiden omavastuu rikkoo näin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisoikeuksia ja syventää heidän hätäänsä.
Alkuomavastuun maksu ajoittuu alkuvuoteen, jolloin erääntyy useita muitakin vuosittaisia maksuja. Vuodenvaihteessa erilaiset terveydenhuollon maksukatot nollautuvat. Tällöin alkuomavastuiden maksaminen kuormittaa pienituloisia. Kelan mukaan lääkekustannukset voivat olla pienituloisille suuri taloudellinen rasite ja pienikin omavastuu voi muodostua esteeksi lääkkeen käytölle (11). Henkilö voi joutua säästämään kesästä asti saadakseen seuraavan vuoden alun lääkkeet maksettua. Eläkkeensaajien puheenjohtajan mukaan (12) varsinkin pienituloiset eläkeläiset jättävät ostamatta osan lääkkeistään, ja joutuvat tinkimään ruoasta selvitäkseen alkuomavastuusta. Kolmasosa työttömistä ja pitkäaikaissairaista jättää ainakin joskus hankkimatta lääkkeitä kustannussyistä. Lääkkeistä tinkivät eniten ne, joilla on pienimmät tulot ja huonoin terveydentila. Ruoasta tinkiminen, lainaaminen, luotolla eläminen ja diakonia-avustuksiin turvautuminen ovat tulleet esiin suomalaisissa tutkimuksissa keinoina selviytyä lääkekustannuksista. Kansainvälisesti verrattuna lääkkeistä tinkiminen kustannussyistä näyttää Suomessa olevan selvästi yleisempää kuin muissa kattavan sosiaaliturvan maissa (13: Aaltonen et al. Kenellä ei ole varaa lääkkeisiin? Kela, Teemakirja 9, 2013: 232-247).
Lääkkeiden muuttuvat korvaukset, pahentuneet saatavuusongelmat ja rajoitetut korvausajat vaikeuttavat alkuomavastuun aiheuttamaa hätää. Jo valmiiksi riittämättömät rahat käytetään alkuomavastuuseen, jonka jälkeen on mahdotonta ostaa korvauksen piiristä poistettua lääkettä. Saatavuusongelmat, joiden vuoksi mm. Euroopan unionin apteekkijärjestö PGEU on vaatinut kiireellisiä toimia (14), estävät lääkkeen oston sen vielä ollessa korvauksen piirissä. Kela korvaa lääkettä enintään kolmen kuukauden ajalta (15), joten sitä on ostettava kolmen kuukauden erissä. Tällöin korvattavuus on voinut poistua, eikä lääkkeeseen ole enää varaa.
Lääkekorvausten alkuomavastuu rikkoo lain ja ihmisoikeuksien mukaista oikeutta yhdenvertaiseen asemaan ja ihmisarvoiseen elämään. Se on heikentänyt sosiaaliturvan tehokkuutta, jonka ylläpitoon ja parantamiseen Suomi on sitoutunut. Tehottomasta sosiaaliturvasta aiheutuu lisää kärsimystä sekä kuluja.
Sairausvakuutuslain luvun 5 pykälä 3 a on poistettava, sillä se vaikeuttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeellisen lääkehoidon toteutumista.
Alkuomavastuu on poistettava kokonaan.