4.-5.11. mediassa on keskusteltu kahdesta merkittävästä askeleesta vasemmistoliikkeelle. Ensinnäkin Zohran Mamdani, demokraattinen sosialisti New Yorkista, valittiin odotetusti New Yorkin pormestariksi yli 9 %-yks. erolla edelliseen itsenäiseen ehdokkaaseen Andrew Cuomoon (Mamdani: 50,4 % äänistä, Cuomo: 41,6 % äänistä; lähde: APNEWS).
Zohran Mamdani on jenkkien poliittiselle kentälle hyvin raikas tuulahdus radikaalimpaa vaihtoehtoa. Hän on vuonna 2020 esimerkiksi avoimesti puhunut siitä, miten Yhdysvallat tarvitsee työntekijöiden hallinnoimat tuotantovälineet.
Kampanjansa aikana Mamdani on kuitenkin edustanut vähemmän radikaalia sanomaa. Hän on ajanut New Yorkin tekemistä edullisemmaksi asukkailleen. Keinot häneltä löytyvät ilmaisesta julkisesta liikenteestä ja päivähoidosta, vuokrasäännöstelystä ja kaupungin omistamista ruokakaupoista. (Aljazeera)
Mutta toisin kuin Trump ja muut Mamdanin poliittiset viholliset ovat väittäneet, nämä vaatimukset eivät vielä tee Mamdanista kommunistia. Mamdani ei esimerkiksi ole vaatinut kampanjansa aikana yksityisomisteisen talousmallin lakkauttamista – toisin kuin kommunistit jotka vaativat koko talouspohjan muutosta tuotantotapaan, jossa työväenluokan hallinnoima valtio hallinnoi kokonaisuudessaan työvälineitä ja suunnitelmataloutta. Demokraattisena sosialistina Mamdani siis edustaa edelleen nykyisen järjestelmän ylläpitoa, “ihmisystävällisempää vaihtoehtoa”. (Aljazeera)
Uudistustyön näkökulmasta me Kommunistinuoret kuitenkin näemme Mamdanin historiallisen voiton merkittävänä askeleena NYC:n asukkaiden elämänlaadun parantumiseen ja juhlistamme tätä voittoa, joka rikkoo paljon jenkkikentän tabuja.
Tabujen rikkomista tehtiin myös Suomessa, jossa Vasemmistonuorten sosialistinen työryhmä julkaisi pamflettinsa sosialismista Vasemmistonuorten liittokokoukselle. Iltalehti otti tilanteesta kaiken irti, ja julkaisi artikkelin sekä somejulkaisuja jossa pelotellaan vasemmistonuorten “uudesta kasvavasta kommunistien voimasta”. Vaikka pamfletti itsessään on vain opetuksellinen kerronta sosialismin perusperiaatteista, kokee pääoma selvästi tämän pienenkin työryhmän tuotoksen suurena uhkana. Me Kommunistinuoret olemme erittäin iloisia nähdessämme Vasemmistonuorten mahdollistavan laajempaa keskustelua sosialismista ja marxilaisesta yhteiskuntateoriasta organisaationsa sisällä. Jotta voimme todella rakentaa uhkaa nykyjärjestelmälle, meidän on tunnettava historiamme ja marxilaisuus työväen vallankumouksellisena työkaluna.
Haluamme kuitenkin havainnoida näiden positiivisten kehitysten rinnalla, että historiallisesti kommunistien – tai yleisesti radikaalivasemmistolaisten – kasvava menestys vaaleissa ja yhteiskunnassa on herättänyt vahvoja vastareaktioita, joiden uutta alkua olemme ehkä todistamassa Mamdaniin kohdistuvissa vastakampanjoissa ja Iltalehden vanuja demonisoivassa jutussa.
Kun demokraattinen järjestelmä pettää vallassa olevat kapitalistiset päättäjät luoden heille vaihtoehtoa ja uhkaa, on tämä aina herättänyt historiallisesti vastareaktioita. Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen sosiaalidemokraattien suosio nosti esiin fasistiset militiat, joita suurpääoma tuki. Suomessa, kun kommunistit SKDL:n kautta ylläpitivät suurta suosiota ja valtaa 50–70-luvulla, nousi vastareaktiona Suomen Yhteiskunnan Tuki -säätiön kaltaisia toimijoita. SYT:tä rahoitti suomalainen suurpääoma, porvarilliset puolueet ja jotkin ammattiyhdistykset (loistavaa kerrontaa SYT:stä käsitellään Vesikansan “Salainen sisällissota teoksessa). SYT oli suomen merkittävimpiä antikommunismin ristiretkeilijöitä, tehden jatkuvaa antikommunistista propagandaa, yhteistyötä Suojelupoliisin kanssa ja jopa sisäistä kommunistisen puolueen hajottamistyötä tekaistuilla kirjeillä ja sanomilla. Tämä yhteistyö meni jopa niin pitkälle, että vasemmistolaisten opettajaopiskelijoiden pääsyä opettajakorkeakouluihin rajattiin. (HS)
Kansainvälisesti taas yhä uudestaan ja uudestaan erinomaisena esimerkkinä kansainvälisistä vallankumouksellisen uhan vastareaktioista nousee esiin Salvador Allende. Sosialistinen Allende valittiin demokraattisesti Chilen presidentiksi 3.11.1970. Vain kolme vuotta myöhemmin hänet murhattiin ja korvattiin Pinochetin fasistisella diktatuurilla Yhdysvaltain tuella.
Me Kommunistinuorissa olemme erittäin iloisia tämän vuoden positiivisista kehityksistä liikkeessämme. Sosialismin, kommunismin ja marxilaisuuden valta ja tärkeys yhteiskunnallisessa keskustelussa on kasvussa. Tämä on suuri muutos liikkeellemme ja tämä hetki on tunnistettava historiallisena työväenliikkeen uuden voimistumisen ja kasvun alkuna viime vuosikymmenten jatkuvan kuihtumisen, antikommunismin ja laajamittaisen takaperoistumisen jälkeen.
Nyt juuri hetki on hedelmällinen jokaiselle työntekijälle järjestäytyä osaksi vallankumouksellisia taisteluorganisaatioita, kuten Kommunistinuoria, jotka taistelevat aktiivisesti paremman, demokraattisemman talouspohjan ja vaihtoehdon puolesta. Nyt on kasvun alku, nyt on se pieni lyhyt hetki ennen sorron heräämistä liikkeemme voimistumiselle. Nyt jos koskaan on aika järjestäytyä.
Kommunistinuoret, 6.11.2025